Lapsen kuolema ja elämää surun keskellä.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Kaikella on tarkoitus

Ja plaa plaa plaa.. Jos lapsen kuolemalla on muka jokin tarkoitus, niin on tämä maailma hiton sairas! Mikä tarkoitus?

Toiset sanovat, että minulla on jotain sellaista nyt, mitä harvalla on ja että kaiken kokemani avulla pystyn tukemaan ihmisiä tulevaisuudessa. Se on totta. Haluan kääntää kaiken voimavaraksi ja tiedän sen itsekin, että joskus pystyn auttamaan muita. Mutta jos saisin, niin heittäisin kaiken tuon roskakoriin, kunhan saisin vain tyttöni takaisin. Mutta en saa.  

Toinen asia, mitä ihmiset sanovat on, että vain vahvoille annetaan näin suuria ja surullisia asioita. Mutta jos en haluaisi olla vahva? En halua! Haluan vain, että meillä olisi onnellinen perhe ja terveet lapset. Niin epäreilua.. Miksi toiset saavat terveitä lapsia? Miksi toisten lapset kuolee? 


1 kommentti:

  1. En ole noin pahaa surua kokenut(kaksi lasta) ja molemmat hengissä. On varmasti maailman kauhein asia äidille katsoa omsn lapsen kipua, tuskaa, hiipumista... Se ei tee kenestäkään vahvaa. Elämä on vain tosi epäreilua. Kuulostaa kiukuttelulta, mutta ei ole parempaa sanaa. Jos vielä joskus tulet katsomaan kommentteja, niin sun on lupa olla heikko. Ei Ava kuollut sen takia , että oppisit mitä menettäminen on? Typerät geenit. Minulla on myös omat tuskani. Tuntuu kyllä joskus että tähtiin on kirjoitettuna oma kohtalo. Ja hirveintä on sen kamalan asian toistuminen. Ja mitään ei pysty tekemään että asiat korjasntuisivat. En ymmärrä miten jaksoit, kestit hoitaa Avan kotona. Kuulee sun kertomuksesta että Avalla oli turvallinen olo loppuun asti. Se on äidin pahin tehtävä. Onneksi oireet eivät alkaneet heti kovina. Ava sai tuntea oman äitinsä. Ja sinä sait tutustua häneen. Ei ole oikein että aika oli niin lyhyt.

    VastaaPoista