Lapsen kuolema ja elämää surun keskellä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Miten kertoa kaksivuotiaalle, että sisko kuolee?

Ava rakasti katsoa veljensä touhuja. Ava oli aina niin, että hän näki, mitä muut tekivät. Hän seurasi E:tä tarkasti. Ne olivat monista hetkistä parhaimpia, kun E ja Ava leikkivät yhdessä niin, että E näytti Avalle leluja tai kun Ava sai pitää veljensä leluja kädessä. E otti Avan alusta asti hienosti vastaan ja oli huolehtiva, ihana isoveli pikkusiskolleen. Hän huusi: ”Kato Ava!” ja näytti hienoja temppujaan Avalle. Kun Ava itki, hän lohdutti: ”Ei hätää Ava.”


E oli 1,7 vuotta, kun Ava-sisko syntyi. Lähipiirissämme ei ollut silloin yhtään vauvaa. E:lle Ava oli normaali vauva, koska ei hän tuntenut muita vauvoja.  Heti Avan sairauden tiedettyä aloimme valmistella E:tä siskon kuolemaan. Aluksi kerroimme, että Ava on tosi pipi, että Avan kädet ja jalat ovat tosi pipit. Ava ei silloin osannut vielä liikuttaa käsiään. Teimme E:lle selväksi, että on pikku pipejä, jotka lääkäri osaa parantaa ja tosi tosi isoja pipejä, joihin kuolee. Näin E ei pelkää pikkupipejä.  


Vuoden vaihteen jälkeen aloimme puhua enkeleistä. Piirsin E:lle enkelin ja piirsin enkelin pilven reunalle tähtien, kuun ja auringon keskelle. E oppi, mikä on enkeli. Pikku hiljaa aloimme kertoa, että jos on hyvin hyvin pipi tai tosi tosi vanha, niin kuolee. Katsoimme myös paljon Millin ja Mollin jaksoa, jossa pappa ja mamma kuolevat. Sitten aloimme jatkaa tarinaa Avaan liittyen. Kerroimme, että kun Ava on tosi pipi, niin joku päivä Ava kuolee ja sitten Avasta tulee enkeli. Ava lähtee enkeleiden maahan ja me voimme vilkuttaa Avalle taivaalle, koska Ava näkee aina meidät, vaikka me emme näe enää Avaa. Kun Ava kuolee, äiti ja isi on tosi surullisia, koska Ava ei tule enää kotiin.


Helmikuun lopulla meille kerrottiin, että Avalla on noin kuukausi elinaikaa. Silloin aloimme kertoa E:lle, mitä tulee tapahtumaan Avan kuoleman jälkeen. Kerroimme, että kun Ava kuolee, niin Ava ei enää hengitä eikä hänen sydän lyö. Sitten lähdemme sairaalaan, johon Ava jää hetkeksi. Sen jälkeen käymme ostamassa Avalle valkoisen arkun. Joku päivä Ava laitetaan valkoiseen arkkuun ja viedään kirkolle. E myös tiesi, mikä mekko Avalle laitetaan arkkuun. Sitten on hautajaiset, jolloin Ava haudataan maahan siinä valkoisessa arkussa ja sieltä Ava pääsee sinne enkeleiden maahan. Siihen haudan päälle tulee hautakivi, johon voi viedä Avalle kukkia ja kynttilöitä.


Onneksi E oppi puhumaan aikaisin, koska se varmasti helpotti E:tä käsittelemään näitä asioita. E osasi kertoa kaiken, mitä äsken kirjoitin ja E:n kanssa pystyimme keskustelemaan näistä asioista. Kaikki lähipiirissämme tiesivät tämän tarinan, jota E:lle kerroimme ja kaikki tiesivät, miten E:n kanssa tulee käsitellä näitä asioita. Avan kuoleman lähestyessä, tein vielä ohjeet, miten E:lle puhutaan ja mitä ei saa sanoa. Esimerkiksi kielsin sanomasta, että Ava nukkui pois, jotta ei tule pelkoa alkaa nukkua.  Myös hoitopaikkaan annoin syksyllä ohjeet, miten E:n kanssa puhutaan ja mitä E voi kertoa. Kerroin, että kaikki mitä E kertoo, on juuri niin, eikä mihinkään asiaan saa sanoa, ettei se noin mennyt. Lapsi käsittelee asiaa omalla tavallaan ja aikuinen kuuntelee. Aikuisella täytyy olla kyky ottaa ne asiat vastaan, mitä E kertoo ja osata suhtautua niihin oikein. Hoitopaikassa on hienosti suhtauduttu asiaan ja osattu toimia niin kuin toivoinkin.  E saattaa yhtäkkiä kertoa, että ”Ava on kuollut ja nyt Ava on enkeli.”.  Hän voi sanoa, että ” Ava on mun mopon takaluukussa. Toin Avan kotiin.” tai hän saattaa ojentaa näkymättömän asian kädestään ja sanoa: ” Tässä on äiti sulle Ava ja tässä isille ja tää on mun Ava.” Nämä kaikki on E:lle normaaleita asioita. Siskon kuolema kuuluu E:n elämään ja hän pitää sitä asiaa aivan normaalina.


Avan kuoleman jälkeen, Avan kokoisen vauvan nähtyään, E oli pitkään hämmästynyt siitä, miten vauva istui. Eihän Avakaan istunut.  Silloin käytiin keskustelu: ” Ava oli tosi pipi, eikä Ava siksi osannut istua. Tämä vauva oli terve vauva ja terve vauva osaa istua. ” Kummipoikamme synnyttyä,  E totesi vauvalle: ”Sä kuolet kohta.” E luuli, että kaikki vauvat kuolevat. Taas kerroimme, että Ava oli tosi pipi ja siksi kuoli, mutta tämä vauva on ihan terve, eikä tämän vauvan ole tarkoitus nyt kuolla.




"Ava on tuolla pilven reunalla! Heippa Ava sinne pilven reunalle!” ”Hyvää yötä Ava sinne pilven reunalle.”.  Ihana pikkumies. Onneksi meillä on E! <3




9 kommenttia:

  1. Ihana teksti. Kyllä herkäksi vetää <3

    VastaaPoista
  2. Voi miten uskomattoman hienosti olette toimineet keskellä omaa, raastavaa suruanne. Upeaa!

    VastaaPoista
  3. Niin kauniisti kirjoitettu...itku silmässä luin useammankin tekstisi... Rakkaalla pikkusiskollani oli myös sama sairaus ja hän eli 1v10pvä... Aikaa kuolemasta on kulunut jo 18v. mutta hän on aina mukana sydämessäni pienenä enkelisiskona <3

    VastaaPoista
  4. Kauniisti kirjoitaat ja ihanasti olette osanneet ottaa E:n huomioon ja valmistaa häntä, sanoittaa, ehkä teitä itseäkin.

    Osanottoni koko teidän perheelle Avan poismenon johdosta. Voimia suruun ja ikävään. ♡

    VastaaPoista