”Leikkaisin sut irti kolariautosta
Raahaisin ulos palavasta talosta
Ja vaikka väkisin ja vaikka väkisin
Mä käynnistäisin sun sydämen
Nostaisin kopteriin hyökyaallosta
Kokonaiseksi ompelisin paloista
Mä käynnistäisin sun sydämen”
Laura Närhen uusi kappale Supersankari on kaunis
kappale.
Mutta..
Ajoin tanssiharkkoihin, kun kuulin sen ensimmäistä
kertaa. Tuli itku. Tuli ihan hirveä olo.
Miksi minä en pystynyt suojelemaan Avaa kuolemalta?
Ihan hirveää, etten mitenkään pystynyt estämään sitä, vaikka olisin mitä
tehnyt. Miksi minä en pystynyt suojelemaan lastani?
”Ja vaikka väkisin ja vaikka väkisin mä
käynnistäisin sun sydämen”
Avan voimat loppuivat. Avan keuhkot eivät enää
jaksaneet. Avan sydän pysähtyi. En voinut sille mitään. Vaikka olisin yrittänyt
väkisin käynnistää Avan sydämen, mitään ei olisi ollut tehtävissä. Sairaus vei
Avan.
Avan tuskat loppuivat. Vaikka minun sydän on loppu
elämäni pirstaleina, Avan on nyt hyvä olla. Avan ei tarvitse enää kärsiä.
Minä kärsin nyt. Mielummin minä kuin Ava.
<3
VastaaPoistaOlen menettänyt lapseni, hän oli kylläkin jo aikuinen. Silti tunteet, ajatukset olivat samanlaisia.Äiti on aina äiti, vaikka hän olisi kahdeksankymmentä ja lapsi kuusikymmentävuotias. Tuskasta kasvaa voima, joka kantaa, antaa uskoa, että kaikella on tarkoitus.
VastaaPoistaTotta. Lapsen menetys on aina väärin. Lapsen menetys on lapsen menetys, olipa lapsi ja äiti minkä ikäisiä tahansa. <3
Poista